Koin oman heräämiseni dataan, kun opiskelin vuosituhannen taitteessa silloisella TTKK:lla oppivia ja älykkäitä järjestelmiä. Ajattelin, että dataan pohjautuvat mallinnukset ovat rautaa ja sillä maailma pelastetaan. Teknologian edistyminen tulee aaltoina, ja silloinen neuroverkkoihin ja sumeisiin malleihin liittyvä buumi hiipuikin. Aallonharja, jossa mennään nyt, liittyy valmiiseen laskentaympäristöön sekä datan määrän ja laskentakapasiteetin kasvamiseen. Innostus dataan on ollut läsnä omassa urassani koko ajan.
”Ainakaan en koodaa”
Koska Insta on monitoimialayritys, täällä voi aidosti tehdä monta uraa saman firman sisällä. Työura on nykyihmisellä pitkä ja mutkitteleva, ja tämän hetken todellisuus voi muuttua ihan toiseksi tulevassa. Ajattelen, että kannattaa välttää sanomasta, että tuota hommaa en ainakaan tee. Itselleni on käynyt niin, että jos on todennut näin, niin löytää itsensä tekemästä sitä.
Päätin esimerkiksi opiskeluaikana, että en ainakaan koodaa. Installa olin kuitenkin ensin ohjelmistokehittäjänä. Päätin myös, etten myy enkä konsultoi. Mutta niin vain olen tehnyt kansainvälistä myyntityötä pari vuotta ja toimin nyt konsulttina. Asiat muuttuvat ja ne voi löytää ihan uudella tavalla.
Olen ollut neljäntoista Insta-vuoteni aikana monessa liiketoimintayksikössä monessa roolissa: SW developerina, tiimin vetäjänä, projektipäällikkönä, business unitin vetäjänä, tehnyt myyntiä ja konsultointia. Näitä tehtäviä olen hoitanut eri ikäisenä ja eri vaiheessa uraa, ja niissä on ollut oma viehätyksensä. Olisi vääryyttä verrata niitä keskenään nyt. Esimerkiksi kansainvälisen liiketoiminnan rakentaminen oli tosi hienoa, mutta se oli kuluttavaa muun elämän kannalta.
Tiimin vetämisessä on mahtavaa, kun yhdessä rakennettu tiimi toimii ja saadaan asioita eteenpäin. Pitää pystyä nauttimaan oman porukan onnistumisesta eli asennoitua luomaan ”meidän juttua”. Yhteishenkeä ei synny, jos tiimiläinen, varsinkaan vetäjä, ajattelee itseään.
Olen aina päässyt tekemään sitä, mikä minusta on kulloinkin hienoa. Kun ohjaa aktiivisesti omaa tekemistään eikä jää jumiin nykyiseen osaamiseen, pääsee kehittymään. Eteenpäin, sano mummo lumessa! Se tuo itsessäänkin hyvää oloa, kun ei vain ajaudu, vaan aktiivisesti miettii, mitä haluaa tehdä.
Kun olen ollut esimiehenä ja rekrytoimassa porukkaa, olen nähnyt asian myös työnantajan näkökulmasta. Jos itsellä on jotain, miksi homma ei maistu, olisi tärkeää tuoda se ilmi, edes vähän epätarkasti. On harmi, jos sitä ei tuoda pöytään, vaan vain lähdetään muualle. Organisaatiolla ei ole silloin edes mahdollisuutta tarjota muutosta. Kehityskeskustelut tukevat tätä, mutta vastuu on paljon myös ihmisellä itsellään.
Virtaa asiakkaiden auttamisesta ja metsästä
Tällä hetkellä teen asiantuntijatyötä, projektin vetoa ja myynnillistä työtä ja tällainen sekoitus sopii minulle. Uran aikana oppii, mikä itselle sopii tai ei. Minulla on painottunut työ asiakkaiden kanssa; näen heidän tarpeitaan ja pystyn ratkaisemaan niitä. Tekniikkakin kyllä kiehtoo minua, mutta temperamenttini on sen verran paljon nopeampi, etten jaksaisi kökötellä saman asian äärellä vuodesta toiseen. Minun pitää päästä tekemään uutta ja vaihtamaan vähän kontekstia.
Minua motivoi se, että pääsen tutustumaan asiakkaisiin teollisuuspuolella ja näkemään erilaisia suomalaisia yrityksiä ja pääsemään jyvälle siitä, miten ne toimivat. Saan uusia näkemyksiä ja opin sivutuotteena sellaista, mihin ei oikein millään muulla tavalla pääse käsiksi. Siinä oppii myös arvostamaan firmoja ja niiden ihmisiä. Heidän auttamisensa on vaan sikahienoa.
On olennaista, että pystyy myös irtautumaan töistä, vaikka se on välillä vähän vaikeaakin tiiviistä ongelmanratkaisua tekevälle tietotyöläiselle. Etähommissa se on vieläkin vaikeampaa, kun fyysistä paikan siirtoa ei tule.
Luonto on minulle tärkeä ja kävely metsässä ihan parasta. Ylipäätään on ihmeellistä, että se vaan toimii. Kun on luonnossa, asioiden ei pidä olla millään tietyllä tavalla. Metsässä puut kasvavat juuri niin kuin kasvavat, eikä niitä tarvitse oikoa. Se on ihmisen luomista merkityksistä vapaa ympäristö. Se ei nosta mieleen ajatuskulkuja, vaan antaa tilan, jossa voi asioiden vain antaa olla.
Työn merkityksellisyys on tärkeintä
Minulle on ollut tärkeää nähdä työni merkityspuoli. Koin firmaan tullessani, että täällä oli työntekijänäkökulmasta yrityksen arvot kunnossa. Samalla oli missio, kun olin projekteissa rakentamassa turvallista yhteiskuntaa.
Nyt kun siirryin data-analytiikkaan, fokus on enemmän teollisuudessa. Nykyinen tarina on, että tekemällämme työllä me parannamme suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä, ja teemme siitä kestävämpää ja parempaa.
Tällaiset tarinat ovat työn merkityksen kannalta kestäviä ja ne kulkevat arjessa mukana taustalla. Niistä pystyn kaivamaan merkityksen aina niinä huonompinakin päivinä, kun tekee mieli kysyä, että mitähän järkeä tässä hommassa on. Meillä on missio siitä, että me teemme muutakin kuin rahaa, ja tekemisessä on selkeä fokus ja arvopohja.
Insta on niin monimuotoinen, että sen sisällä on hieman erilaisia toimintakulttuureja. Se, minkälainen liiketoiminta on, säteilee jonkin verran siihen, miten organisaatio toimii ja miten päätöksiä tehdään. Meillä on osassa liiketoiminnoista esimerkiksi todella pitkäkestoisia asiakassuhteita, ja heidän kanssaan vanhetaan ja elellään yhdessä kumppaneina. Isot projektit tuovat vuosien aikajänteen tekemiseen. Osassa taas työn ja kontekstin vaihtuvuus on paljon suurempi asiakassuhteesta ja kontekstista riippuen. Lopulta päivittäisessä tekemisessä ei varmaankaan ole suurta eroa: hommat on hommia ja ihmiset ihmisiä.
Instaan tullessa oppii sellaiseen perheen jatkeeseen. Meno täällä ei ole kasvotonta. Perheyhtiön jatkuvuudesta kertonee myös se, että instalaisia työskentelee jo toisessa sukupolvessa.
Seppo Merikoski
Solution Lead
